Osa 3
En pelkää mitään:
Vaikka Roope onkin (kooltaan) niin pieni. Kuvittelee kuitenkin
olevansa todella todella ISO. Onneksi ei ole sattunut vahinkoja.
Eräänä päivänäkin poitsu lenkillä 3 isoa labrista ojennukseen...
Yksi niistä kyllä vähän yritti murista. Ne vähän pelkäs. Vaikka
ei Roope edes ärissyt tai murissut! Säntäili ja ryntäili vaan. Mikä
on Roopelle ihan normaalia.
Kerran rannassakin tuli vastaan 2 isoa koiraa (äiti ja tytär). Se
nuorempi niistä olikin kiinnostunut Roopesta. Tää vanhempi päätti
kuitenkin, että ton kavereita ei sitten olla. Ja murahteli vähän,
kyllähän niiden koirien omistaja torui sitä vanhempaa. Taas Roope
vaan meni tykö ja yritti, että leikkikää mun kaa ja ollaan
kavereita. Siinä vaiheessa sen vanhemman koiran pinna paloi ja se
yritti purra Roopea. No eihän poitsu siitä mitään tajunnut. Olisi
edelleen vaan leikkinyt. Ja itki kovasti niiden perään!
Ei se muutenkaan tuolla ulkona voi tajuta miksi kaikki ei ole sen
kavereita tai leiki.
Ollaan lenkillä ollessa myös nähty hevosia ja lampaita. Lampaiden
kanssa poitsu haluaisi leikkiä, vaikka ne vähän yrittää puskea.
Kuvittelee tietysti, että ne on kanssa koiria joilla on kumma ääni.
Siinä aitauksen vieressä piti sitten poitsun "komentaa"
haukkumalla niitä. Hevosaitauksen luota en meinannut poitsua saada millään pois. Olisi
vaan jäänyt siihen. Mielessä tietenkin leikkiminen uusien kavereiden
kanssa.
Ihan pienenä Roopea pelotti lumiaura. Kun sekin oli todettu
"vaarattomaksi", niin ei sekään pelota enään. Isot autot
tai traktoritkaan eivät pelota. Niitä voi vähän komentaa, jos ne
meinaavat tulla kulkureitille.
Eli russeli on pieni, mutta luonne suuri.
Hassua:
Roope on luonteeltaan aika itsepäinen. Välillä lenkillä ollessa joku risu tai pieni kanto on poitsun "reitillä". Roope yrittää suutuspäissään purra tämän risun poikki ja järsii kantoa. Tyyliin: Mä olin täällä ensin ja tää on mun reitti, minkään risun on turha yrittää mua estellä.
Välllä, kun kuuluu jotain mielenkiintoista, tai nenään tulee ihana haju, kuitenkaan mitään ei näy... Pitää nousta takajaloilleen seisomaan ja venyttää oikein pitkäksi, jos sitten näkis jotain. Samalla tyylillä kotona voi tehdä "pöytä tarkistuksen". Joskos siellä olisi jotain...
Roope onkin jo oppinut (sen oppi ihan itse) kuinka matalalle pöydälle päästään. Varsinkin jos sinne on unohtunut jotain mielenkiintoista. Koskahan me ihmiset muistamme, että kaikki tärkeät on laitettava korkealle. Siinä saa vain syyttää itseään jos jotain tärkeää menee rikki.
Yhtenä päivänä Roope varasti mun paidan sängyn päältä ja juoksi se suussa ympäriinsä. Etujalat nousivat suorina, kuin venäläinen sotilas olisi marssinut. Niin Roope juoksee aina kun sillä on jotain sen mielestä ihanaa meneillään :-)
Vaikka Roope ei oikeastaan pelkää mitään, niin joku todella kumma juttu voi vähän pelottaa. Ja kun se on huomattu, niin loikitaan sellaista pomppuloikkaa ja vähän äristään ja tarpeen tullen niskakarvat voi nostaa pystyyn. Se on todella hassun näköistä!
