Osa 1
Meille tulee Russeli!
Syksyllä 2000 päätimme pitkän harkinnan jälkeen ottaa koiran. Olimme miettineet eri rotuja. Halusimme kooltaan pienen koiran, joka olisi kuitenkin "kestävä". Lainasin kirjastosta koirakirjoja. Kävin netissä katselemassa ja lukemassa eri koirarotujen sivuja. Päädyimme jack russellterrieriin. Suomen Jackrussellterrierit ry:n sivuilta löytyi paljon tietoa. Ja sieltä sain myös kasvattajan nimen, kenellä olisi pentuja tulossa. Siitä alkoikin vilkas sähköpostien lähettely.
Sitten koitti päivä, jolloin menin pentuja katsomaan. Ja ne olivatkin todella suloisia. Sillä hetkellä vapaana oli vielä kaksi uros pentua. Ei ollut vaikea valita kumman halusin.
Sitten joulukuun 8 päivä, vihdoin haimme Roopen uuteen kotiin. Automatka Toijalasta tänne Kangasalle sujui hyvin. Roope nukkui melkein koko matkan sylissäni.
Uudessa kodissa poitsu kierteli ja katseli.
Omi itselleen heti minun säkkituolin. Ja ensimmäinen yökin sujui hyvin. Ei yhtään itketty. Ja muutenkin kotiutuminen sujui hyvin. Olin varautunut nukkumaan pikkuisen Roopen kanssa lattialla. Poitsu nukkui omassa nukkupaikassa sänkyni vieressä.
Eläinlääkärissä...
Ennen vuodenvaihdetta kävimmekin ensimmäisen kerran eläinlääkärissä. Roope rapsutteli korviaan. Oli pieni korvatulehdus.
Olemme käyneet myös eläinlääkärillä ottamassa normaalit rokotukset. On käyty kennelyskän takia... ja silmien (pientä punotusta).
Onneksemme Roope pitää eläinlääkärin luona käymisestä! Pihalla alkaa kauhea meteli. Odotushuoneessa häntä heiluu ja pitäisi päästä joka paikkaan. Ja jos ei heti pian päästä lääkärin tutkittavaksi niin sitten komennetaan lääkäriä.
Ja sitten kun pitäisi kotiin lähteä. Niin ei meinata tulla millään. Eräänä käyntikertana poitsun sai melkein väkisin raahata autoon. Palasi aina ovelle takaisin. Me voisimmekin tehdä opetusvideon kuinka lääkärissä käydään
Koirakoulussa:
Olen käynyt kevään aikana Roopen kanssa "alkeiskurssia" Koirakoulu Pikku Hukassa. Roope oppii temppuja hyvin. Istuminen, maahan meno, naaman nuolaisu yms. sujuu aika hyvin. Osaa antaa tassua, toinen tassu on "päivää" ja sitten molemmat yhtäaikaa. Ja hyvin poika jaksaa olla paikallaan ja pieniä aikoja odottaa. Autosta ei yleensä tule ilmanlupaa pois. Joskus tietysti säntää, varsinkin jos ollaan menossa jonnekkin riehumaan. Seuraaminen tuntuukin todella hankalalta. Vaan kai sekin opitaan kun vaan sitkeästi harjoitellaan. Sekin on vaan kiinni omistajan sinnikkyydestä ja viitselijäisyydestä.
Sateisella ilmalla ei sitten voi tehdä mitään, mitä käsketään. On jo tarpeeksi kamalaa, kun pitää ulkona olla ja on märkää.
Ostoksilla:
Onneksi on eläintarvike liikkeitä, joihin koirakin pääsee ostoksille. Olemmekin käyneet yhdessä ostamassa herkkuja, ruokaa, talvitakin Roopelle ja valjaat. Niiden sovittelu olikin jo oma operaatio. Siinä sai liikkeen myyjä monet märät pusut. Ja se herkkujen valitseminen... Kun on niin paljon ihania tuoksuja ja kaikkea ihanaa. Ja kaikkia mitkä ovat poitsun ulottuvissa yritetään maistaa. Kerrankin olin jo kassalla maksamassa ostokset, niin Roope toi vielä yhden siankärsän. En ilmeisesti ollut ostanut niitä tarpeeksi.
Ulkoilua...
Roope rakastaa ulkoilua. Lenkillä on todella kivaa. Joskus tapaa vanhoja tuttuja ja välillä on tilaisuus tutustua uusiin tuttavuuksiin. Roopen mielestä kaikkia matkanvarrella olevia olisi moikattava. Ja jos joku sitten rapsuttaa, niin palkkioksi saa pusuja.
Ja metsässä on kaikkea jännää... Jos hyvin käy, niin voi päästä todella lähelle oravaa tai lintua. Harmi vaan (Roopen mielestä) kun oravat yleensä kiipeää puuhun ja linnut lentää pois. Olisi niin ihana tutustua. Ja metsässä on niitä ihania keppejä ja käpyjä. Joskus jopa onnistuu tuomaan suussaan kävyn sisälle asti.
Sadekeli on kuitenkin poikkeus. Jos kesken matkan alkaa sataa, niin sitten pitää lähteä kotia kohti. Välillä käykin niin että Roope ulkoiluttaa emäntäänsä kotiin päin.
Kun olen menossa aamuvuoroon töihin, joudun viemään Roopen pihalle jo n.4.30. Ei todellakaan tykkää siitä. Ei meinaa millään kävellämihinkään. Istuisi vaan ja katselisi. Roope onkin aamu-uninen koira. Ajattelee ilmeisesti, että ei kenenkään kuulu tähän aikaan nousta ja mennä ulos.
Kiltti poika vai termiitti?
Täällä kerrotaan mitä Roope on rikkonut tai mitä "pahaa" on tehty.
Roope on siinä mielessä ollut todella kiltti. Rikottu on ainoastaan pari tyynyliinaa, pussilakanaa ja vahingossa television virtanappula. Poitsu katseli liian innokkaasti Suomisen Ollia. Sängynpäätyä on vähän järsitty sekä yhtä pöydän jalkaa.
Ja mitä pahaa poitsu on tehnyt. Sitä täytyykin oikein miettiä. No varastelee tavaroita, mitä on jätetty liian alas (siis mun oma vika). Kenkähyllystä kuskailee välillä kenkiä. Yhtään kenkää ei ole tuhonnut.
Joitakin vinkuleluja on mennyt rikki.
Säännöt:
Silloin kun päätimme ottaa koiran. Sovimme, että koira ei saisi tulla sänkyyn tai sohvalle. Eipä se Roope ihan pienenä sänkyyn tai sohvalle itse päässytkään. Kiltisti vain katseli lattialla, että ottakaa mut sinne. Välillä vähän vikisi ja pyysi.
Kun poika sitten vähän kasvoi ja alkoi hyppiä korkeammalle. Niin aloimme miettiä uudelleen...
Jonkin ajan kuluttua Roope pääsikin aamusta hetkeksi viereen nukkumaan. Ja sitten sohvalle.
Olisihan se kuitenkin hypännyt sinne yksin ollessaan! Ja kun toinen niin ihanasti katsoo ja pyytää.
